maanantai 28. tammikuuta 2013

Suoruustreenin opiskelua ja pohdintaa

kuvattava tulee ehkä hiukka liian lähelle :D
Koska minua kiinnostaa tosi paljon kaikki maastakäsin puuhastelu, ohjelmaamme kuuluu myös säännöllinen juoksutustyöskentely. Yleensä en tee näitä kello kädessä, mutta juoksutan yleensä n. 5-10 minuuttia per kerta. Se sisältää peruskäskyjen perillemenon tsekkauksen ja ravia molempiin suuntiin. Joskus otetaan tähän lyhyeeseen juoksutukseen mukaan yksi laukannosto per suunta. Tyypillisesti voidaan ottaa tämmöinen lyhyt sessio esimerkiksi ennen maastolenkkiä, etenkin jos tarkoitus on mennä maastossa käyntiä tai enimmäkseen käyntiä. Skinny saa puolestani esittää kaikki ylimääräiset energianpurkaukset kentällä eikä sitten maastossa XD. Pidempiä juoksutuksia tehdään harvemmin, joiden kesto on varmaan jotain 20minuutin luokkaa, joka taitaa olla juoksutuksen suositeltu maksimikesto.

Juoksutuksen alkeita syskuussa
Käytän normaalisti vain köyttä ja riimua ja jo tuossa syksyllä mietin siihen liittyen monia seikkoja. Mietin muunmuassa, onko väärin juoksuttaa ilman juoksutusjärjestelmää tai sivuohjia. Toisinsanoen pohdin sitä asentoa, jossa hevonen juoksee, teenkö siitä vinon. Mietin, onko köysi liian painava, vetääkö se päätä tai koko hevosta vinoon. Ja haittaako jos se juoksee aika vapaata, tapansa mukaan kylläkin aktiivista, hölkkää suorana, pää ylhäällä eikä pää luotiviivalla.

ravia :D

Sain sitten vihiä, että ei se siitä nyt niin vain mene pilalle, jos juoksuttaakin köydellä ja riimulla. Suoruutta ajatellen meidän rutiineihin kuuluukin monenlaisia jumppia; peruutuksia, sivuttaisväistöjä, takajalka alle-väistöjä ja venyttelyt. Nyt löysin sitten blogiystävien (Konna ja Ärrä) kautta Marikje de Jong:n Straightness Training -nettikirjat, joissa kerrotaan hevosen suoruuden harjottamisesta. Todella mielenkiintoisen ja käytännöllinen oloinen kokonaisuus! Olen tutustunut vasta johdanto-kirjaan, mutta jo nyt olen saanut aika kivasti tietoa irti ja ajatuksia on herännyt.

De Jongin mukaan suoruutta  ja symmetriaa harjoitetaan kolmella työskentelymuodolla:
  • Maasta hevosen vierellä
  • juoksuttaen (eli siis myös pohtimallani juoksutustyöskentelyllä voidaan harjottaa suoruutta :D!)
  • sekä ratsastaen 
Hän jakaa symmetrian osa-alueet kymmeneen; 1) lateral asymmetry /sivusuuntainen epäsymmetria, 2) horizontal imbalance/vaakasuora epätasapaino; miten paino jakautuu etuosan ja takaosan välillä, 3) front legs/kumpi etunen kantaa enemmän painoa, 4)  hind legs/kumpi takanen kantaa enemmän painoa, taipuu paremmin alle ja ponnistaa paremmin, 5) front-back ratio/ (suomeksi?) suhde etu- ja takaosan välillä? hevonen kulkee aavistuksen sivusuunnassa tai vinottain eikä suorana, 6) diagonal imbalance/ diagonaalinen epätasapaino; painopiste siirtyy toiselle olkapäälle, 7) vertical imbalance/pystysuuntainen epätasapaino, hevonen kallistuu, 8) imbalance top-underline/ ylä-alalinjan epätasapaino; pää ylhäällä, selkä ei pyöreä, vatsalihakset ei oikein käytössä, 9) mental imbalance/selän jännitys=mielen jännitys, tasapainoinen hevonen on tasapainossa myös mieleltään ja 10) asymmetric chewing/epäsymmetrinen purenta tekee pään lihaksistosta epäsymmetriset.

Meillä kävi hieroja tässä tammikuussa ja hierojan käynnistä sain vähän apuja arvioida Skinnyn symmetriaa suhteessa de Jongin kymmeneen symmetrian osa-alueeseen. Hieroja sanoi, että Skinny on yllättävän symmetrinen lihaksistoltaan tarkasteltuna, mutta kuitenkin vivahteen vahvempi kaulan oikealta puolelta. Ja jos ymmärsin oikein niin vastaavasti vahvempi vasemmalta takaa lautasilta/ ristiselästä. Tämän takia vasen kierros on sille vaikeampi, kun sille luontaisempaa on pitää pää oikealla. Nyt lihakset olivat hyvällä mallilla, hierottavaa ei ollut ja läpikäynti riitti. 


Komia varsan tasapainoinen takamus vuonna 1999, vaikkei vielä ihan kilpakuntoinen niin jo varsin vahva takaosa. Ja sivuhuomautuksena, vau mikä häntä(!) onko tää ees sama hevonen, nyt meidän häntäparka on hädintuskin kintereeseen asti, yli puolet lyhyempi.
Hieroja oli sitä mieltä että Skinny on hyvässä lihaskunnossa, kun ottaa huomioon sen iän ja miten kevyessä käytössä se on. Hierojan kertomasta tulkitsin, että aiemmin hyvässä kilpakunnossa ollut hevonen säilyttää lihasmassansa helpommin myöhemminkin. Kaikista de Jongin symmetrian-kehittämiskohdista en osaa kohdallamme sanoa mitään, mutta käyn läpi vähän millaista kehittämiskohtaa tunnistan tällä hetkellä symmetriassa.

  • Skinny on  lateraalisesti (1) vino oikealle (pää oikealla). 
  • Takajaloista (4) vasempi on ehkä vahvempi (en ole ihan varma tästä, peruuttaessa hevonen kaartuu vasemmalle, joka kai taas osoittaisi, että vasen takanen on heikompi? sivuttaisväistöissä vasen on vaikeampi suunta joka taas osoittaisi että vasen takanen taipuu alle paremmin kuin oikea O_o). 
  • Veikkaisin että "front-back ratio" (5) on vino oikealle (pää oikealla, takamus sisällä?) tai sitten se saattaa olla jopa aika suora suoraan mentäessä :D.
  • Skinny kulkee ympyrällä helposti asettuen ulos, eli tämä lienee jonkinlaista diagnonaalista epätasapainoa (6). 

Tässä näkyy hyvin taipumus asettua ulospäin (6) eli esiintyy diagonaalista epätasapainoa


Ratsastaessa löytynyt asetus sisälle  eli diagnonaalinen tasapaino (6)
  • Sillä on myös vertikaalista epätasapainoa (7), eli  se kallistuu ympyrällä sisällepäin. Tämä riippuu  tietysti siitä, kuinka tasapainoisena menee, mitä tasapainoisempi (ja yleensä hiljaisempi) ravi tai laukka, sitä suorempana toki kulkee :D. 

Tässä on tallentunut hetki jolloin laukka ei ole tasapainossa eli näkyy vertikaalista epätasapainoa/ kallistuu sisälle (7)

  • Tunnistan myös ylä- ja alalinjan epätasapainoa (8) ajoittain, eli ylälinja jännittyy helposti esim. kun pyytää lyhyempää askelta tai hitaampaa tempoa, joskus sitä esiintyy siirtymisissä ravista käyntiin. Mitä jäykempi hevonen on kokonaisuudessaan ratsastaa, sitä tiukempi ylälinja on. Tämä on varmasti semmoinen tasapainon osa-alue, joka on tosi perusasia ja kokoaa kaiken yhteen. Tämän osa-alueen kanssa tulee työtä riittämään. 
  • De Jong yhdistää rennon selän myös rentoon mieleen, ja ottaa mielestäni aika kivalla tavalla hevosen psyyken mukaan tähän muuten niin fyysiseltä kuulostavaan tasapainoharjotteluun :).

De Jongin peruskulmakivinä näyttää olevan ns. LFS:

  • Lateral bending/ taipuminen sivulle (ns. banaani-muoto jos hevosta katsoo ylhäältäpäin), 
  • Forward-down/ eteen ja alas
  • ja Stepping under/ sisätakajalka astuu alle

Edellä mainitut kolme periaatetta ovat meille nyt ajankohtaisimpia, mutta de Jongin kulmakivet jatkuvat kehityksen myötä seuraavasti:

  • Bending of the inside hind leg/ sisätakajalan taivutus, ymmärtääkseni jonkinlainen avotaivutus olisi tämä. 
  • Seuraava avain on ulkotakajalan taivutus, joka näyttäisi sulkutaivutukselta. 
  • Kuudes avain on molempien takajalkojen taivutus alle, kun ensin molemmat takajalat taipuvat aiemmin mainitulla tavalla erikseen.

"Suoruusharjottelun lopputuloksena hevonen taipuu molempiin suuntiin, on vapaa molemmista lavoista, kantaa molemmilla takajaloilla yhtä paljon ja kantaa kokonaispainosta enemmän takaosalla."

Lisäys jälkikäteen: Ärrän blogista löytyi linkki de Jongin youtube-videoon, joka havainnollistaa hyvin hänen tapaansa työskennellä. Itseasiassa se veti tuon johdantokirjan tosi hyvin yhteen ja videolta saa saman tiedon paljon nopeammin XD.


Tähän asti...

...olemme juoksutustyöskentelyssä keskittyneet oikeastaan siihen, että peruskäskyt ovat toimivia:
  • ympyrälle lähetys
  • ympyrällä pysyminen
  • juoksutuspaikan säätely, ympyrän koon säätely
  • käynti
  • ravi
  • laukka nousee
  • laukka jatkuu silloin kun on semmoinen päivä että jatkuu
  • siirtyy laukasta raviin ja ravista käyntiin
  • ympyrän kehälle pysähtyminen tai luokse keskelle tulo
  • suunnan vaihtaminen
Näiden perus käskyjen toimivuuden parissa on työskennelty ja siinä on tuntunut olevan ihan tarpeeksi. Ja olen ollut tyytyväinen siihen että ne toimivat. Hevosen liikkumisen tavassa olen ollut tyytyväinen kun takaosa työskentelee aktiivisesti ja meno on jokseenkin rennon letkeän näköistä. Pään asennossa olen ollut tyytyväinen jos pysyy ns. perusasennossa, eikä esiinny hirvi/kirahvi-asentoa. 

Tässä on Skinnyn perusasento juoksuttaessa. Kiva aktiivinen ravi, turpa vähän ryntäiden yläpuolella, tässä sisälle kallitumistakin on aika vähän ja pääkin taitaa olla suorassa eikä ulospäin

Nyt aion...

... alkaa kiinnittämään huomiota enemmän:

  • asetukseen, 
  • pään asentoon (eteen alas)
  • ja temmon säätelyyn
niin maastakäsin kuin myös ratsastaen. Ehkä tästä ajatuksesta syntyy jonkinlaista kehitystä. Nythän se kyllä itse vaihtelee esimerkiksi pään asentoa niin että ajoittain laskee päätään, kuten seuraavista kuvista näemme.
Käynnissä vapaa pään lasku

Kuitenkin se laskee päätään omaehtoisesti ja vain ajoittain. Nyt voisin alkaa vahvistamaan tätä elettä myös maastakäsin.

Ravissa vapaasti vaihtaa välillä pään asentoa alemmas, tässä on minusta tosi hyvä hetki hänellä menossa

Ratsastaenkin löytyy ajoittaista eteen-alas muotoa, mutta vielä ainoastaan ajoittain.

Ratsastaen löytynyt eteen- alas -suuntaa, Forward-down
Meillähän yhtenä "temppuna" on pään pyytäminen alas ja sille on sanallinen käsky ja kehon asento olemassa. Mielessä itää, josko saisin tätä jalostettua pikkuhiljaa siihen suuntaan, että saisin pyydettyä sen päätä alas maastakäsin/juoksuttaessa. Voisin aloittaa sen kävelemällä ensin vieressä ja sitten yhä suuremman välimatkan päästä yrittämällä yhdistää odota-käskyn ja pää-alas käskyn. Ensin pysähdyksessä, sitten käynnissä, ja myöhemmin ravissa/laukassa. Asetusta voin pyytää suoraan köydellä joka sekin auttaa päätä alaspäin ja selkää käyttöön. Temmon vaihtelussa ajattelin alkaa käyttää tietoisemmin omaa askellusta. Katsotaan mitä tästä syntyy! :D 

Tämmönenkin löytyi vielä.

Välineistä itämään jää kapsoni...

De Jong käyttää kapsonia apunaan, ja luonnehtii sillä onnistuvan taivutuksen pyytämisen helpommin juoksuttaessa. Ja minä olin hylännyt moisen hökötyksen täysin turhana, olisiko sitten kuitenkin aika lämmetä sille ja antaa ainakin tilaisuus..? Kaapista se hylättynä kyllä löytyy, sekin tuli hirnakan mukana. Ainahan sitä voi kokeilla!

hieman tärähtänyt hirnakkainen

Ja vielä haluaisin muistuttaa, että nämä ovat minun tulkintojani lukemastani, olen saattanut ymmärtää jotain myös väärin, mutta tämän sain tällä hetkellä irti :D. Jos joku huomaa että olen päätellyt jonkin asian väärin tai keksii hyviä suomennoksia de Jongin käsitteille, otan vinkkejä vastaan.

torstai 17. tammikuuta 2013

Tikkaus ja haavanhoitoa

Skinnykkä tappeli kaverinsa kanssa tarhassa ja sai haavan takalistoonsa. Harmi että pojille tuli tämmöinen välirikko kun vaikuttivat aiemmin tulevan niin hyvin toimeen. Ei niitä varmaan enää uskalla pistää samaan tarhaan, sen verran rajua oli meno ollut. Ja nimenomaan se mikä oli nähty, oli rajua Skinnyn osalta -ei kaverin. Skinny oli potkia mäiskinyt kamua oikeen urakalla. Oisko ollut tammoja kiimassa vai mitä ihmettä on mielessä liikkunut. Nyt Skinny ulkoilee yksin kunnes on haava parantunut. Kamulle ei onneksi tullut mitään kun Skinnyllä ei ole kenkiä saati hokkeja ja loimi varmasti suojasi myös.

Kankkuun  sattunut potkuhaava

Pieni pintahaavakin oli lähempänä kinnertä
Kun menin illalla tallille, haava ei vaikuttanut syvältä, ja oli vain 4-5cm pitkä. Kun suihkuttelin haavaa lampun valossa ja Skinny liikutteli jalkaansa, näin hokin syvyisen reijän haavan yläosassa ja lihaskerrosten liikkuvan kun vesisuihku vei karvat pois edestä. Koska haava vähän pullottikin, kutsuin eläinlääkärin tikkaamaan haavan.

Pesty haava

Ne, joilla on kokemusta tietävät, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, että niin pienen haavan tikkaaminen olisi niin iso operaatio. Ensin rauhotuspiikit ja kipupiikit ja karvojen ajelu. Sitten itse operaatio; häntä kiinni kun huiski sillä kokoajan eläinlääkäriä naamalle, ja minä pidin toista takajalkaa sylissäni niin lujasti kuin pystyin. 

Häntä sidottuna ettei se olisi kokoajan haavassa ja eläinlääkärin naamalla

Eläinlääkäri ompeli ja lääkityksestä huolimatta se sattui välillä, Skinny yritti potkia aika voimallisesti. Sain kuitenkin pidettyä jalan, joten ei kai se koko voimallaan hutkinut. Ressukka.


Pikku rassukka, nyt on ompelu ohi
Ommeltu haava näytti tältä:

Ommeltu haava

Haavanhoito jatkui jokapäiväisellä huuhtelulla ja suihkutin sitä desiniontisuihkeella.

Haava seuraavana päivänä ennen pesua
Haava seuraavana päivänä pestynä

Ja sitten se piikitys. Eli joka päivä penisilliini 30ml kaulalihakseen. En ole koskaan ennen piikittänyt ja olen kovasti piikkikammoinen. 

SE NEULA *hrrrrrrr* *puistatus*
Olen ylpeä, piikitin kaikki piikit itse (ensimmäisen 7:stä piikistä pisti eläinlääkäri). Ja voin sanoa että minun piikki/pistämis/neula/veri-kammo ei parane siedätyshoidolla! Jokaisella kerralla piti kerätä rohkeutta ja joka kerta teki pahaa. Yhdellä kertaa rupesi pyörryttämään niin että silmissä jo sumeni ja korvissa humisi. Voi siis sanoa että säikähdyksellä selvittiin (ei pysyviä vammoja, suht pikkuinen haava, paranee nopeasti jne), mutta ei sentään ilman vaivaa.

Sinne menee, viimenen annos
Skinny antoi tosi kiltisti pistää etenkin ekat piikit, no problemo. Mutta sitten kun piikittely vaan jatkui siltä alkoi huumori loppua ja se tiesi mitä tuleman piti. Ensin tuli luimiminen: sain murhaavia katseita karsinasta, mikä ei tosiaankaan ole sen tapaista. Sen kaulalihakset kipeytyi vaikka vaihtelin puolta, sen huomasi siitä kun ei porkkanavenytyksistä tullutkaan enää yhtään mitään, lopetin ne siihen. 


Kuuria on vielä jäljellä..
Sitten tokavikalla kerralla Skinny alkoi hösäämään ennen pistämistä, heilui sen verran kun helposti pääsi heilumaan tiukasti sidottuna. Ja sitten kun pistin niin oikeen hypähti; "AUUTS, PRKL!". Olipa sitten kiva pistää poloista kun se käyttäytyi näin. Ja karsinassa se meni parina vikana päivänä jo ihan karkuun, se oli kokoajan varuillaan.  Kun menin harjaamaan, se saattoi lähteä pyörimään karkuun, mitä se ei ikinä muuten tee. Kun tulin häntärasvan kanssa, se käänsi takapuolensa varsin vikkelästi eteeni kun luuli että tulen piikin kanssa, ja takajalka rupesi myös nousemaan varottavasti. Oli kovin epäuskoinen, että minä muka vain rasvaisin hännäntyveä, kuitenkin se piikki jossain piilossa..

Viimeinen piikki. Huomaa pieni yksityiskohta eli minä pistän ja hevosen kavio on varpaitten päällä -tasapeli! Siirräppä nyt sitten hevosta mihinkään kun piikki ei saa heilua ja molemmat kädet varattuina (ja se kyllä tiesi sen)

Onneksi viimeinen piikitys meni hyvin niin jäi onnistunut kokemus itsellekin. Odotin niin kauan että heiluminen loppui ja kun minä pistin, Skinny tallasi erittäin määrätietoisesti jalkansa kenkäni päälle. Tässä on sitä sen suoruutta, se kyllä kertoo mielipiteensä asioista! Tallasi onneksi vaan kengän kärjen eikä varpaiden päälle, kiitokseni siitä hänelle.


Siinä ne on, tyhjät penisilliinipurkit ja kasa käytettyjä neuloja
Jee, tyhjä on!

Kävelykuuri tuli samalla, liikunnan rajoitus 10 päivää ja iisisti kunnes haava on parantunut. Ensin annettiin ohjeeksi pitää hevonen karsinassa 7 päivää, että tikit pysyisi, ja se pidettiinkin sisällä ensimmäinen päivä. Kuitenkin todettiin, että se hermoilisi tarhassaan vähemmän kuin lukittuna karsinaansa ja seisoisi todennäköisesti tarhassa paikallaan syömässä ja tikitkin paikallaan. Iltaisin ulkoilin sen kanssa 1-2tuntia, vain tallin pihalla ja kentällä, ettei joutuisi nostelemaan jalkojaan hangessa. Kävelyn lisäksi otettiin perusjuttuja; pysähdyksiä, peruutuksia yms. ja pyysin siltä erilaisia tehtäviä. Jonain päivänä pelattiin jalkapalloa ja Skinny keksi itse ruveta potkimaan palloa sen sijaan että tönisi sitä turvallaan. Tämä tapahtui niin, että se alkoi kuopia ja osuikin sitten etusella palloon. Täytyy nyt katsoa rupeaako se tarjoamaan tuota kuopimista joka väliin jossa ei tiedä mitä siltä pyydän (tai kerjää!), että pitääkö moinen liike unohtaa tykkänään vai pysyykö se yhdistettynä vain pallon läsnäoloon. 

Viikon ajan parantunut haava, siistinä on pysynyt :)

lauantai 12. tammikuuta 2013

Kuolaimettomuuden alkutaival Osa 3

Aiemmat postaukset aiheesta:

Kuolaimettomuuden alkutaival osa 1
Kuolaimettomuuden alkutaival osa 2


Periaatteita joiden mukaan edettiin 


Näitä onkin tullut jo esille, mutta kerrataan vielä, mitä vaadin tai mihin ainakin pyrin:

  • Talutan hevosta, ei se minua.
  • Saan hevosen huomiota
  • Hyvä mielentila, etenkin hevosella; ei mitään kyttäilyä, ei säpsähtely-mielentilaa, ei valmiustilaa, ei jännittyneisyyttä. Jos näitä ilmenee, ei selkään, ehdoton ei. Tätä sääntöähän kerran jo heti alussa koettelin. Piti päästä ratsastamaan, kun se oli niin kivaa.. mutta se oli juuri se kerta kun oma epävarmuus kasvoikin niin isoksi, että piti ottaa ne kuolaimet mukaan, sen sijaan että olisin noudattanut omaa periaatettani ja lähtenyt taluttaen. Ja tuolla säpsy-mielentilalla varustettu hevonen teki tietysti melkein tarpeeksi suuren äkkiliikkeen, että olisin tipahtanut alas ellei se olisi heti hidastanut. Kuolain ei siis korjannut sitä asiaa, että mielentila oli väärä ratsastukseen.
  • Kaikki uudet reitit muodostetaan pikkuhiljaa laajentaen
  • Kaikki uudet reitit mennään ensin taluttaen, sitten vasta mahdollisesti ratsastaen
  • Ratsastus aletaan pienissä pätkissä, ja ratsastuspätkiä voi sitten pikkuhiljaa lisätä ja pidentää
  • Tallilta lähdetään taluttaen. Jos nousen selkään, teen sen vasta maastossa. Taluttaessa katson hevosen mielentilan ja miten se käyttäytyy maastakäsitellessä ja sen perusteella myös päätän, voiko ratsastaa. Tallilta lähtöön liittyy jokin jännä elementti ja siinä olen kokenut, että on parempi minun olla Skinnyn kanssa jalkaisin. Uudella tallilla yksi syy on myös suhteellisen vilkas autotie, joka pitää ylittää heti tallilta lähdettäessä, ja tielle noustaan lisäksi tallin parkkipaikalta suoraan pienestä mäestä joka saattaa olla liukas. En todellakaan halua olla selässä siinä risteyksessä. Takaisin tallille olen joskus tullut tiestä yli ratsain, ellei autoja näy mailla eikä halmeilla.
  • Pitää pystyä pysähtymään ja seisoa rauhallisesti lenkillä, niin taluttaen kuin ratsailta
  • Pitää pystyä nousemaan selkään mistä tahansa; esim: kaatuneen puun, kiven, kannon tai pölkyn päältä.
selkäännousupaikalle menossa

laavun/nuotiopaikan selkäännousupaikka
ja selässä ollaan

Talvikodin yksi selkäännousupaikka, kaatunut puu
  • Hevosen pitää seisoa rauhassa selkäännousun ajan. Palkitsin ja palkitsen sen yhä porkkanapalalla, kun olen könynnyt selkään. Mitä matalampi selkäännousupaikka ja siis isompi könyäminen sitä useampi/isompi porkkanapala ;).

Selässä ollaan ja palkan vastaanottamisasento
    Ja porkkana selästä
    • Täytyy malttaa tulla alas selästä, jos tarve vaatii: Jos hevonen alkaa olla jännittynyt, ehdottaa kotiapäin kääntymistä, ja viimeistään silloin jos se mulkaisee tai kyttää jotain (yleensä ensimerkkinä jonkin aivan tavallisen asian kuten kuusenoksan, kiven tai kannon mulkaiseminen kuin se olisi bengalintiikeri), on aika tulla alas. Nuo ovat niitä ensimmäisiä merkkejä siitä että on aika tulla hevosen tueksi maahan. Sitten jatketaan taluttaen, ja voi mahdollisesti nousta uudelleen selkään kun on taas rauhallista.
    • Rennon mielentilan varjeleminen ja säpsy-mielentilan ehkäiseminen; kuten edellä, eli meidän tapauksessa monesti tarkoittaa sitä, että tulee selästä alas rauhoittamaan tilanteen. Tai jos on jo maassa niin pyytää jotain tehtävää jolla saa hevosen huomion; peruutus, pää alas tms. Yleensä on paljon helpompi ehkäistä jännittyneeseen mielentilaan meneminen kuin saada hevonen siitä mielentilasta taas rennoksi.
    • Käytä turvaliiviä ja kypärää: Tämän kohdan lisäsin postaukseen jälkikäteen. Käytän miltei poikkeuksetta turvaliiviä ratsastaessa. Voin suositella sitä etenkin maastoon, missä ei tiedä ikinä millaiselle alustalle tipahtaa jos tipahtaa (kannot, kivet..), talvisaikaan se myös lämmittääkin mukavasti. Ja kypärä on päässä niilläkin lenkeillä jolloin vain talutan maastossa. Vielä voisin lisätä tähän, että käytän aina pitkää koulutusköyttä taluttaessa maastossa, se antaa paljon enemmän pelivaraa  yllättävissä tilanteissa kuin lyhyt riimunnaru. En lähtisi ikinä enää taluttamaan maastoon lyhyellä riimunnarulla, kun sain meille koulutusköyden.
    • Pimeä maasto ei ole ongelma, vain varustelukysymys, joka tarkoittaa erittäin paljon heijastimia ja valoja näkyvyyden turvaamiseksi (ja mielellään vielä kirkasta lauluääntä metsästysaikaan). Se on myös tottumiskysymys. Skinny ja Sallihan olivat yötä päivää pihatossa joten niille oli pimeän aikaan ulkona liikkuminen sitä kautta tuttua. Pimeässä maastoiluun totuttauduttiin pimenevän syksyn tahdissa. Aluksi pimeä laskeutui aika lähellä tallia, sitten paluumatkan aikana ja lopulta jo aiemmin lenkillä, kunnes oltiin illoissa, joissa ei muuta ollutkaan kun pimeää alusta loppuun. Näin maastoilusta pimeässä tuli ihan normaalia eikä mitenkään erikoista.

    Näillä avuilla päästiin kesäkodissa siihen pisteeseen, että voitiin rennosti mennä pimeässä ja lenkkien pituudet olivat 1-2h, ja ehkä about 7km pitkiä pisimmillään. Juuri ennen muuttoa ylitettiin myös semmoinen "virstanpylväs", että jatkettiin lenkillä ratsain tutun rajan yli, eli mentiin ensimmäinen uusi tienpätkä selästäkäsin. Siitä tuli loistava fiilis, kun silti Skinnyn mielentila pysyi hyvänä ja ravailtiinkin uutta reittiä.

    Syys-lokakuun vaihteessa saimmme pyöröaitauksen, jonka merkityksen näen aika suurena meidän maastakäsittelyn kannalta, vaikka ehdimme ennen muuttoa olla siinä vain muutamia kertoja (5kertaa). Siinä sai vahvistettua jo taluttaen työstettyä asiaa kulkujärjestyksestä ja sitä kuka liikuttaa ketäkin.

    pyörötyöskentelyä


    Pyörötyöskentelyyn loppuivat myös ajoittain esiintyneet ongelmat laitumelta hakemisessa -joskus sain todella nähdä vaivaa jotta sain sen kiinni, vaikka se yleensä tuli kiltisti vastaan tai jäi ainakin paikalleen odottamaan hakijaansa.

    Ei näin! huomaa miten Skinny kävelee muina miehinä poispäin, korvatkin on eteenpäin, jotain paljon kiinnostavampaa on edessä, eihän itsenäinen johtaja tule silloin kun ei satu sopimaan... Ja minulla taas on ihan perässä kävelijän asenne. Kuva otettu elokuun alussa. Kuukauden sisällä laitumelta haun ongelmat loppui pyörötyöskentelyn myötä.

    13. lokakuuta koitti muutto talvitalliin ja palattiin toiminnassamme vähän taaksepäin, eli aloitettiin jälleen tutustuminen tallin lähiympäristöstä ja siitä taas laajentaen, taluttaen. Koska uudessa maastossa ei voinut heti ratsastaa tai mennä ravia ja liikutuspaineet olivat tallioloissa suuremmat kuin pihatto-olosuhteissa, annoin monesti Skinnyn ravata ja laukata hetken narun päässä kentällä ennen maastoon lähtöä. Myös jonkinlainen ratsastustyöskentely satulan kanssa astui kuvioihin turvaamaan liikunnan saantia, kun olemassa oli kenttä ja maneesi.

    4.11.2012

    Ensimmäinen "oikea" ratsastus tapahtui maneesissa 30.10. Oli ihan hauska kokemus ratsastaa ekaa kertaa riimulla muutenkin kuin maastossa suoraa tietä, ja meillä oli myös satula käytössä.

    4.11.2012

    4.11.2012

    Huomasin ekoilla ratsastuskerroilla, että vasempaan kierrokseen Skinny oli huomattavasti jäykempi ratsastaa,  ja otti oikealla takasella myös vähän lyhyempää askelta. Aluksi saattoi olla vaikea saada se edes asettumaan vasemmalle. Tuo toispuolisuus poistui tai helpottui huomattavasti syksyn mittaan. Ehkäpä meidän jumpat on auttaneet :).

    4.11.2012

    4.11.2012



    4.11.2012

    Vuoden loppuun mennessä ehdittiin käydä 11 kertaa ratsastamassa perustyöskentelyä maneesissa (laskin päiväkirjasta, tosin monet noista kerroista oli satulankokeilukertoja jotka aina pistää pasmat sekaisin). On vähän edetty tuossa "kenttätyöskentelyssä":  on parempi tasapaino keventäessä (välillä jopa ihan hyvä kun taas välillä oli tosi hankala löytää tahtia ja tasapainoa), saan vähän (joskus) säädettyä ravia eli saan sen välillä odottamaan, saan käännettyä pienemmille volteille, saan asetettua, ehkä taivutettuakin, eikä eri kierroksissa enää ole niin suurta eroa, saan tehtyä myös jotain pohkeenväistöä ja avotaivutusta muistuttavaa.

    4.11.2012 vaatimatonta väistöä ja avoa

    Yleensä keskityn vain löytämään tasapainoa kevyessä ravissa, pitämään käteni vakaana. Näissä kahdessa onkin jo yleensä ihan tarpeeksi tekemistä! :D Olen lisäksi tehnyt voltteja ja ympyröitä, kolmikaarisia ja ehkä lisäksi yrittänyt saada säädettyä ravin tempoa. Tempon säätely on vielä alkutekijöissään, Skinny on tosi reipas ratsastaa.

    4.11.2012
    Näitä maneesikertoja lukuunottamatta koko loppuvuosi 2012 mentiin pimeässä, vain muutamia kertoja minulla oli mahdollisuus käydä tallilla päivänvalossa. Yritin hyödyntää uusien reittien käymiset maastakäsin nimenomaan valoisan aikaan, mutta aina siihen ei ollut mahdollisuutta ja käytiin uusillakin reiteillä taluttaen pimeässä.

    syksyn pimeydessä
    Lenkillä
    On onnistuttu kuitenkin muodostamaan aika kiva pieni reitistö tallin maastoihin, joka on toistaiseksi riittänyt. Siinä on muunmuassa n. 5km lenkki, jota voi mennä useampaan kertaan ympäri halutessaan ja polkuja on paljon. Toistaiseksi näyttää myös siltä että moottorikelkat liikkuvat lähinnä päiväsaikaan joten sekin hyvä puoli iltalenkeissä on :).

    Selkäännousupaikalla

    Ja selässä