tiistai 26. helmikuuta 2013

Jumppaohjelma: 1. Väistöt



Meidän rutiineihin kuuluu erilaisia jumppia jotka voi jakaa kutakuinkin neljään osa-alueeseen. Seuraa siis neljä postausta:
  1. Väistöt
  2. Peruutukset
  3. Venyttelyt
  4. Hieronta
Harmittelen vähän noita videoita, kun materiaali sinällään olisi hyvää, mutta on liian vähän valoa ja kamerastani (nyt entisestä) oli pitkään äänipuoli rikki, niin että video on täynnä rätinää. Jos haluat katsoa videot, pistä äänet pois. Liikkeistä ei oikein ole kuvia kun olosuhteet on välillä niin pimeät, että videokaan hädintuskin onnistuu. 





  1.  Väistöt

1. Takaosan väistöt: takajalka kropan alle niin, että takaosa kiertää etuosaa. Tämä liike jumppaa ainakin takaosaa.


Takapäänväistö oikealle 13.12.2012..


Takapäänväistö vasemmalle 13.12.2012..


21.2.1013 Molempiin suuntiin



Takapäänväistössä etuosa liikkuu  aika paljon mukana. Olen antanut sen liikkua ja keskittynyt siihen, että takajalka astuu alle ristiin, jalostukoon sitten se etuosa pysymään paikallaan jossain vaiheessa.


2. Sivuttaisväistöt
Jumppaa myös lapoja. Väistön opetin ensin lavan tienoilta, myöhemmin aloin käyttää käsien levitystä, jotta takapää tulisi paremmin mukaan.

Väistöä vasemmalle 13.12.2012


Väistöä oikealle..


Seuraavalla videolla sivuttaisväistöä oikealle 22.12.2012, ensin lähtee etuosa edellä, sitten tulee takaosakin mukaan.


Väistöä 21.2.2013, oikealle


Ja vasemmalle, se vaikeampi suunta..



Tavallisimmat "virheet" joita sivuttaisväistöissä tulee on takaosan jääminen jälkeen tai liikkeen lähteminen liikaa eteen. Virheistä kuitenkin opitaan ja palkitsen tässäkin myös yrittämisestä. Aidan vieressä on yleensä helpompaa tehdä harjoitus kun aita antaa suuntaa. Väistöt saattavat olla maastakäsin tekemistämme jutuista toistaiseksi haasteellisimpia. Itselleni syntyy ehkä helpoiten näissä "vielä kerran"-mieliala. Välillä tulee oikein onnistuneita pätkiä tai askelia, ja yritän sitten malttaa lopettaa noihin hetkiin. Näissä kun ei toisto sinällään ehkä kehitä, vaan nimenomaan ne onnistumiset ja onnistumiseen lopettaminen.


6 kommenttia:

  1. Jee, hyvä postaust ja hyvältä näyttää! yrittämisestäkin on tärkeää palkita! Tästä sai hyvää ideaa meillekin taas maastatyöskentelyyn. Välillä kun meinaa muka ideat loppua kesken, mutta sitähän on loputtomasti asioita, joita voi reenata. Se vaan, ettei jää roikkumaan samoihin juttuihin joihin molemmat lopulta kyllästyvät :P

    Tuttua tuo 'vielä kerran' ;D

    Hah, jäipä askarruttamaan, että mikä on teillä se kaikkein hankalin maastakäsittelyjuttu? :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, huippua kuulla että pidit, vaikka nuo videot särisee niin paljon. Heitin tuon kameran nyt vihdoin (ihan liian myöhään) jorpakkoon joten kaikki uudet videot tulee olemaan paljon parempilaatuisia kuin nämä :D.

      Nämä väistöt tuntuu olevan juuri se toistaiseksi haasteellisin maastakäsittelyjuttu :). Ja sitten kun ne ei mene ihan täydellisesti niin siitä juuri syntyy se "vielä kerran" -mielentila kun ajattelee että jospa sieltä tulis vielä pätkä. Pitää olla ilonen niistä hyvistä ASKELISTA, eikä odottaa niin pitkiä pätkiä. Kuka nyt tässävaiheessa vetäisi jotain halkaisijaa väistöllä ;)

      Hyvä jos sait vinkkiä, se on ilo kuulla. Ei kyllä ihan heti tuo tekeminen maastakäsin lopu! Minä veikkaan että saan menemään tässä ainakin pari vuotta aika kevyesti ennenku voi ees ajatella että ideat loppuisi ;).

      Poista
  2. Mekin ollaan Diggerin kanssa jonkin verran harjoiteltu väistöjä ja peruutusta. Peruutus sujuu jo ihan hyvin, mutta sen kanssa pitää olla varovainen. Joskus se saattaa saada hepulin siitä ja lähteä vain sekopäisenä peruuttelemaan ja itse saa juosta perässä, ettei vain naru kiristy. Nämä on niitä ihania peruja sen vetopaniikkiajoilta.. :s Toki sillä se paniikki on vieläkin, mutta olen saanut sen kitkettyä melko hyvin pois.

    Väistöt on sitten ihan toinen juttu. :D Takaosaa se osaa jonkin verran väistää, vasemmalle on vain miljoona kertaa vaikeampaa, kuin oikealle. Eilen harjoiteltiin ensimmäistä kertaa sivuttaisväistöjä ja voi herramunjee, ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa. :D Heti, kun sain yhden vähänkin sinnepäin olevan askelluksen, lopetettiin ja hurjat kehut päälle. Herran keskittymistä taisi hieman häiritä sekin, kun metsä oli täynnä mörköjä hänen mielestään. Ajattelin, että tässäpä se nyt saa keskittyä ihan muihin juttuihin, niin unohtuu ne möröt. Kuinka väärässä olinkaan. Se ilmeisesti kuvitteli, että kun pysähdyttiin, aioin jättää hänet mörön ruuaksi tai ainakin valmistella häntä siihen sapelihammastiikerin kohtaamiseen.

    Välillä käveltiin ihan rennolla meiningillä vain kenttää ympäri, niin yhtäkkiä se otti jotakin laukkaspurtteja siinä vieressä, eikä edes naru kiristynyt. Mulla oli siis ihan tavallinen riimunnaru, eli ei mikään kovin pitkä. Siinä katselin niitä sen paikallaan laukkomisia ja piffipaffeja lievästi huvittuneena. ;) Ihanaa, kun on semisti erikoinen hevonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tommoset vanhat traumat on kyllä sitkeässä ku ne tulee sitten niin nopeasti sieltä selkärangasta vaikka kuinka olisi saanut hyviä kokemuksia siihen rinnalle :S. Onneksi meillä ei oo vetopaniikkeja eikä Skinnyä ole pitkään aikaan kohdeltu huonosti -jotain on voinut olla raviaikoina mutta ei ilmeisesti semmoista vakavampaa.

      Tuo on kyllä jännä miten toinen suunta voikin olla niin paljon vaikeampi kuin toinen. Siinä se sitten kehittyy mutta vaikea on ihan symmetriseksi saada. Toisaalta loppupeleissä onneksi tuskin haittaakaan. Ihan sama täällä että joskus kun tulee se yksi askel niin on lottovoittajaolo, porkkana suuhun ja lopetus :D.

      Sapelihammastiikerit on kavalia, ne vaanivat aina viattomia hevosiamme, voi niitä raukkoja :D.

      Suosittelen tuommosta pitempää narua ihan arkikäyttöönkin, saa piffipaffien varalta niin paljon enempi pelivaraa.
      Silloin kun ei ole sinällään hätää on kyllä hassua katsoa hevosen sekoamisia, ne esittää niin komeita korkean koulun liikkeitä ;).

      Poista
  3. Hehe! Teillä on näköjään ihan samat en-osaa-jumpata-hevostani-ratsain -korviketemput ku meilläki. :D Vaikka eikai sillä tyylillä niväliäole. ;) Pääasia, että hevonen pääsee jollakin tavalla kehittämään niitä ratsunlihaksiaan aina välillä.

    Takapään väistöt on ikisuosikkini heti peruutuksen jälkeen. Me tehdään takapään väistöt sekä maasta että selästä käsin, mutta etupään väistöt sujuvat tällä hetkellä paremmin ratsain. Etuosan väistöt ovat itseasiassa lähempänä takaosakäännöstä kuin mitään oikeaa väistöä, mutta väliäkö sillä kunhan lavat vaan joutuvat liikkumaan ja PALJON. :D Takaosan väistössä en ole itsekään stressannut siitä, mitä etuosa tekee pääasia, että hevonen on taipunut sisäänpäin ja sisätakajalka astuu kunnolla alle.

    Tätä pitäisi alkaa pikkuhiljaa jotenkin jalostamaan siihen sulkutaivutuksen suuntaan, eli että ulkotakajalka astuisi alle, mutta en ole ainakaan vielä keksinyt, että millä konstilla saisin pyydettyä sitä hevoselta. 8[ Ehkäpä jollakin niistä linkittämistäsi straightness training -videoista olisi joku vinkki, josta voisi koittaa saada kiinni... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa XD, hauska kuulla. Tyylillä ei todellakaan ole väliä tai olen pulassa ;). Tavoitehan on tietysti päästä maastakäsin espanjalaisen ratsastuskoulun tasolle, hihii.

      Niin, jos etuosa pysyisi paikallaan tuossa takapään väistätyksessä niin sehän ois etuosakäännös. Minä oon heittäny omasta päästä nuo nimet noille... Aattelin esim. että ei se voi olla pohkeenväistökään kun en minä sitä pohkeella väistätä :D. No se nimistä, menen sitäpaitsi aina sekaisin kumpi oli etuosakäännös ja kumpi takaosakäännös.

      Joo, sulkutaivutus ois hieno. Eipä tuu itellekään ihan heti mieleen millä sitä pyytäis, täytyypä katsoa jos sais kehitettyä jonkun merkin siihen. Onneks mulla on hevonen joka rupee tarjoomaan miltei mitä tahansa (osaako hevonen seisoa päällään?), kun seisoo porkkana kädessä hetken aikaa. Toivottavasti se ei kaiva itteään Kiinaan jos kokeilen..
      En siis todellakaan tajunnut niistä videoista että miten se pitäisi tehdä :D. Kerro jos tajuat. Minä suhtauduin siihen sulkutaivutukseen samoin kuin johonkin levadeen -"great, onpa hieno temppu, ei koske meitä, oliko vielä jotain?" ;).

      Poista

Hei Sinä! Saan jokaisesta kommentista ilmoituksen sähköpostiin (bessie5@hotmail.com). Pyrin vastaamaan kommentteihin yhä, Skinin poismenonkin jälkeen, sillä olen saanut palautetta, että vanhoissakin postauksissa voi olla jollekin ajankohtaista tietoa.