tiistai 5. helmikuuta 2013

Skinny, Fatty ja maastoilua

...eli maastopyöräilyä ja maastoratsastusta. Avomieheni sai vuodenvaihteessa Fat Biken ja kävimme jo menestyksekkäästi vauhdikkaan yhteislenkin, minä nelivedollani ilman satulaa ja "Fatty" perässä. Tätä on suunniteltu pitkään joten oli oikein kiva käydä yhteislenkillä.

Skinny ja Fatty 5.1.2013, mieheni oli niin urhea että otti kuvia kännykällään
Sitten muihin maastoilumuuttujiin, eli ne moottorikelkat nyt ensimmäisenä. Vuoden loppupuolella ehdin juuri hengähtää helpotuksesta, kun ei oltu kohdattu yhtään moottorikelkkaa pimeässä maastossa. Ajattelin että ihmiset taitaakin käydä vaan päiväajeluilla :D. No, ilmeisesti moottorikelkkakausi alkoikin todenteolla nyt kevätpuolella, sillä vasta nyt niitä on ruvennut näkymään. Maastolenkillä on kuljettava pätkä kelkkareittiä päästäkseen edemmäs maastoon. Pätkä ei ole pitkä, mutta sen verran kuitenkin että nousee kylmänhiki niskaan, jos siinä kohtaa alkaa kuulua etäältä se pirumainen "VRRRRRUUUUUM VRRRRUUUUM VRUUUUM". Kun tuo ääni kuuluu, niin seuraavana näkyy, miten lukuisat keltaiset etulyhdyt halkovat pimeää ja seuraavassa hetkessä ne on kohdalla. Huh, kumpi pelkää enemmän? Minä vai hevonen?

Fatty ja me
Yleensä on oltu suht hyvässä kohdassa kun kelkkoja on tullut vastaan, niin että on päästy sivuraiteille pois alta. Silti minua aina pelottaa, että ne tulee juuri siinä kohtaa vastaan, kun ei ole kuin syvä umpihanki jonne evakuoitua. Ne on vielä jokseenkin arvaamattomia, kun liikkuvat niin nopeasti eikä tiedä ikinä mistä ne kulkevat. Olen mielestäni katsonut netistä sen kelkkareitistön ja silti maastossa on ajettu kyllä ihan muuallakin kuin kelkkareiteillä.


maastoilua

Ensin siis pakkaa sekoitti moottorikelkat ja sitten tuli kova tuuli. Silläaikaa kun paranneltiin haavaa ja pyörittiin kentällä ettei tikit irtoaisi, koko polku oli sitten tuullut umpeen, kadonnut kertakaikkiaan jäljettömiin. Skinny katsoi minua epäluuloisena kun kahlasin sen edellä kumpparit täynnä lunta "ootsä ihan tosissas että me mennään tästä?" uskollisena se kuitenkin kahlasi perässä. Tuolloin käännyttiin suosiolla pian takaisin.

selkäännousupaikalla, hyvin näkyy
Jonkinlainen polku avautui uudelleen kun hevoset kulkivat siitä ja eilen sitten käytiin jälleen maastossa. Tälläkertaa ei tavattu moottorikelkkoja, vastaan tuli vain toinen hevonen (joka oli järkyttävää hevosen mielestä sillä ennen emme ole sattuneet nokikkain toisen ratsukon kanssa) ja koiranulkoiluttaja. Mitäs niistä, mutta polun pohja oli muuttunut upottavaksi. Ennen suht pitävä pohja upotti hevosen alla joka askeleella. Siitä tuli sitten varsinainen 1,5tunnin kahlauslenkki, välillä pysähdyttiin huilimaan. Enää ei voi tuolle pitemmälle lenkille lähteä, tuossa kunnossa maasto rupeaa olemaan jo aika kohtuuton...

..Tähän asti on maastoiltu melkeen jokapäivä, kuten kunnon puskaratsukon kuuluukin. Onko tämän talven maastoilut siis maastoiltu? *snif* Elän toivossa, että kun tulee taas kunnon pakkasia, pohja kovettuisi ja kantaisi taas.

Siellä ollaan, usko tai älä

Mielessä kummittelee vielä mahdollisuutena se pimeä metsä. Se on niin synkkä, että lumitilanne siellä voisi olla erilainen. Siellä ei kulje moottorikelkkoja, ei ainakaan pitäisi kulkea, eikä kyllä vaikuta kulkeneen mitään muutakaan. Muttah... se on niin synkkä, että minun mielikuvitus lähtee laukkaamaan siellä. Siellä voi asua vaikka.. mörkö? ..en tiedä mikä, mutta Skinny oli aivan vakuuttunut kerran, että siellä asuu joku, ja että se joku on ihan kannoilla... (hevonenhan on tunnetusti aina oikeassa näissä asioissa, ainakin se oli todella vakuuttava)


se pimeä metsä, nyt pelottaa lapsettaa (kuva lainattu täältä (c)villasukka)

En yhtään ihmettelisi vaikka se olisi juuri semmoinen rauhallisempi metsänosa, jossa ne kaikki villieläimet (ne sudet ja sapelihammastiikerit etenkin) ovat piilossa. Kaikenlaisiin paikkoihin se hevonen minua seuraakin, en tiedä olisinko itsekään seurannut itseäni sinne XD. Ainakin jos joku olisi sanonut "pöö", oisin loikannut puol metriä ilmaan, kuten silloin kun pari fasaanintapaista pyrähti lentoon ihan tien vierestä -minä hyppäsin, Skinny ei, se kai kuuli että ne ovat siellä.

Saa nähdä siis miten maastoilut jatkuvat jatkossa..

13 kommenttia:

  1. Blogissani on haaste!
    http://falconetxx.blogspot.fi/2013/02/runo.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiik, eih, en selviä tästä haasteesta ikinä! :D

      Poista
  2. Talven riemuja on kyllä nämä maastot, jotka on olemassa, mutta joita ei voi käyttää. Meidän pihasta lähti oikein oiva maastopätkä isolle pellolle, mutta nyt siitä ei ole tietoakaan. Hevonen joutuisi kahlaamaan mahaa myöten ja se ei mene muutenkaan helpolla yli 15cm hankeen. :D Ja möröt... Minun rakas pääkoppani kehittelee aina ihastuttavat tarinat, kun ollaan maastossa hepan/koiran kanssa. Pienikin rasahdus, niin meikäläinen pinkoo täyttä kyytiä kotiin. Tosin tässä lähistöllä pyörii kaikkia mahdollisia elukoita susista ilveksiin ja poroihin, joista viimeiseksi mainittuja hevonen pelkää henkensä edestä. Parempi odotella kesää ja valoisaa, aamen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan!

      Täälläkin kai oikeasti on noita susia (ei ois tullu kuuloonkaan että niitä oikeesti ois kun asuin etelä-suomessa), mutta en sitten tiedä onko niitä noissa metsissä. Hirviä ja ilveksiä varmaan kylläkin ja hirvet ois ihan yhtä pelottavia meille kuin porot teille. Pitääkö ruveta pitämään jotain kelloa mukana vai tajuaako ne villipedot meijät tarpeeksi kaukaa. Onneks karhut nukkuu talviunta :D.

      Tuo meidän peruslenkki on aika aukeassa maastossa ja siellä on aika valoisaa (kuten kuvistakin näkyy, hih ;) ), mutta tuo pimeä metsä on ihan eri asia, siellä se mielikuvitus lähtee vaan laukkaan.

      Minä en hevillä luovu maastoilusta, että varmaan ainakin puolen tunnin kahluulenkkiä voipi käydä tekemässä, saa sitten nähdä tuleeko muutosta parempaan vai onko se ootettava vaan pari kuukautta jotta tilanne rupee ehkä vähän muuttumaan kevään tullen. Ois jotenkin outoa kiertää vain kehää kentällä, kun on tottunut maastoiluun.

      Poista
  3. Meillä on maastolenkeillä aina mukana White Princess -polkupyörä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, hauska kuulla :D. Miten se kulkee lumihangessa? Vai onko teillä aurattuja maastoreittejä?

      Poista
    2. Meillä on niin aurattuja kuin auraamattomia maastoreittejä todella paljon. Auraamattomilla ei pysty pyörällä ajamaan, joten silloin täytyy kävellä. Pyörä ei ole mikään maastopyrä -harmi! Sellaisella on helpompi kulkea hieman upottavemmilla hiekkakankailla ja lumiteillä.

      Ei olla hirveästi käyty auraamattomilla maastolenkeillä, kun se on niin raskasta kävelijälle + mulla hankautuu melkein joka kerta jalat rikki. :( Mulle ei löydy millään sopivia kenkiä.

      Poista
    3. * sellaisella olisi helpompi kulkea...

      Poista
    4. Etenkin nyt kun rupeaa olemaan näin paljon lunta on jo tosiaan aika vaivalloista kävellä auraamattomilla poluilla. Mietinkin että pitää kyllä olla maasturi jotta pääsee pyörällä. Kiva että teillä on kaikenlaisia maastoreittejä. Meilläkin on loistavat maastoreitit, mutta aurattua ei, en vielä ole selvittänyt voiko läheisellä autotiellä ratsastaa.

      Poista
  4. Nuo moottorikelkat ovat kyllä inhottavia! Meidän tallin ohi kulkee moottorikelkkareitti, ja aina maastoilessa pitää metsää jakaa näiden mörköjen kanssa. Onneksi hevoset ovat kuitenkin tottuneet niihin, mutta minä en. Tuntuukin siltä että kuljettajat eivät millään kunnioita hevosia, vetävät vaan ohi täydellä kaasulla. Hyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :). Niinpä! Miksi niistä pitää kuulua niin kova ääni ja miksi niitten pitää kulkea niin kovaa :D. Me onneksi näytään niin hyvin että meitä ei ainakaan voi olla huomaamatta. Ja on saatu jopa 2 kohteliasta hidastustakin kelkoilta :), mutta sen ne tekee ihan vasta kohdalla. Kelkkareiteillä ei saa virallisesti ratsastaa joten ne ei oikeastaan varmaan voi tietää siitä pullonkaulasta josta ei muuta tietä pääse. Sen voi kiertää vähän sivusta kahlaamalla umpihangessa, mutta minusta on vähän pelottavaa olla siellä umpihangessa selässä kun jos kelkka tulee ja pitää sitten tulla alas niin uppoaa ainakin vyötäisiä myöten lumeen :/. Yritän ajatella positiivisesti ja ajatella että nää on pienempi vaiva kun ne kesän ärsyttävät ötökät :D.

      Poista
  5. Itse kelkkailua harrastaneena voin sanoa etten ikimaailmassa lähtis hevosen kanssa keklkkareitille, siellä missä ennen ajeltiin ratsasti tytöt reitillä ja lähelläpiti-tilanteita oli ollu useampia ja heille oli asiasta mainittu vissiin ihan virkavallan toimesta ettei sinne oo hevosella mitään asiaa ja vastuu on ratsastajalla jos jotain sattuu. Sinnehän ei sais mennä ees kävelemään. Ne kyllä siellä meni ihan pidempiä matkoja siellä reiteillä, ei mitään pieniä poikkeamia mutta siellä on sellasia hurjapäitä laskemassa (ainakin siis täälläpäin) kelkoilla ja voivat jopa laskee ihan vittuillessaan niin etteivät paljon väistele. Täällähän ne tosin laskee tossa kylätiellä johon taas kelkkailijoilla ei ois lupaa ajella.. Saa aina maastoon lähtiessä olla korvat auki että kuuluuko jostain mutkan takaa kelkan ääniä.
    Toissa talvena oltiin Nipulla ajamassa kun joku saakelin koheltaja laski kaameeta kyytiä perään ja tuli sivuttain liukuen hevosta kohti kun yritti jarruttaa.. Ei muuten paljon naurattanu istua kärrissä! Onneks en ollu yksin vaan Nina oli mukana, tää jätkä yritti tulla väkisin rinnalle kun Nippu oli tiellä poikittain ja nous jatkuvaan pystyyn vaikka yritin pitää sitä päästä aloillaan. Sit kun sain hepan hallintaan ja näytin et voit tulla ohi niin piti laskee taas täyttä ohi ja painaa vielä kohdalla kaasua niin että kelkka meni sivuttain. Voin kertoo että ihan kevyesti nous verenpaineet.. Liekö ollu sama jätkä joka ajoi meidän vuokraisännän hepan takaa samalla lailla ja heppa vetäs paniikin vallassa metsään katkaisten jalkansa, jouduttiin lopettamaan :/ Kelkkailu on mahottoman hauskaa mut joku järki siinäkin pitäis olla ja ottaa muut huomioon. Se on vissiin yleisellä tiellä niin että kelkkailija korvaa kaiken, sekin joutu maksaa sen hevosen loppujen lopuksi omasta pussistaan jos oikein ymmärsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllä kelkkareitit on kelkoille tarkoitettuja, ei muille. Täällä kaikenlaisia reittejä on paljon joten vaikka molemmat pysyisivät omilla reiteillään niin silti voi joutua menemään aika läheltä, kelkat on niin meluisia että mielellään niistä pysyisi niin kaukana kuin mahdollista :D.

      Huh, onpa tellä ollut tilanteita, teillä taitaa olla oikeen roppakaupalla noita moottoriajoneuvoilla törttöileviä :D.

      Poista

Hei Sinä! Saan jokaisesta kommentista ilmoituksen sähköpostiin (bessie5@hotmail.com). Pyrin vastaamaan kommentteihin yhä, Skinin poismenonkin jälkeen, sillä olen saanut palautetta, että vanhoissakin postauksissa voi olla jollekin ajankohtaista tietoa.