lauantai 30. marraskuuta 2013

Hevosenomistajan elämä on täynnä kakkaa

Ehtymätön luonnonvara -lanta!

kärryllinen aitoa hevosenkakkaa, erittäin onnistunut lopputulos- kottareissa on mahdollisimman vähän lunta ja hiekkaa

Tarhan putsaus kuuluu jokapäiväisiin rutiineihin, eikä siinä voi olla huomaamatta, miten olosuhteet tekevät tästä rutiinista joko helpon vartissa hoituvan homman tai raskaan urakan. Olen huvittanut itseäni analysoimalla paskanlappo-olosuhteita.

Lumeton kausi, plussakelit
Jos ei ole satanut vettä, on tarhan puhdistaminen lannasta helppoa ja ripeää. Talikko on helppo työntää kasan alla olevaan pehmeään pohjahiekkaan, josta kiinteät kikkareet erottuvat hyvin. Kottareihin tulee enimmäkseen sitä mitä pitääkin. Myös vanhat heinät on helppo haravoida pois. Tämä on melkeen terapiaa. Välillä tosin kuiva hiekka voi pölistä niin että tuntee olevansa saharassa.

9.6.2013 Tarhanputsaajan ihannekelit
Kun ON satanut vettä alkavat kottarit painaa. Lanta ehtii kenties sateessa liueta märäksi läntiksi ja kun sen nappaa kottareihin saa samanverran hiekkaa mukaan. Myös märkä heinä on hiekkaista ja ärsyttävää ja kenties ehtinyt polkeentua vesimutavelliin jolloin mukaan tulee entistä enemmän mutaa. Loppujenlopuksi kottareissa on puolet märkää mutaa ja puolet märkää lantaa ja heinää. Tarhaa putsatessa lisäksi kenties sataa kaatamalla ja kasoja saa tiirailla vesivanan takaa joka tippuu sadetakin hupusta. Kumisaappaat uhkaavat jäädä kiinni mutaan..

voihan mutalillu

Syksyn ensimmäiset pakkaset
Kaikkein pahinta. Hiekka on jäätynyt mutakelien jälkeen koppuraksi. Tarvitset rauta-talikon sillä muovinen on vaarassa hajota. Kun työnnät talikon kasan alle, se tökkää koppurahiekkaan. Kasa hajoaa. Päädyt mättämään irtonaiset kikkareet muovitalikolla, hakkaat loput jäiset kikkarat irti rauta-talikolla ja haravoit ne kasaan, jonka nostat muovitalikolla jalkaa apuna käyttäen kottareihin. Kasaa nostaessasi  muovitalikko tökkää koppurahiekkaan, kasa hajoaa ja joudut jatkamaan haravointia. Lopputulos on kaikesta huolimatta melko hyvä sillä kottareissa on usein tämän jälkeen vain sitä mitä pitääkin.

16.11.2012

Märkää lunta
Lumi on märkää ja painavaa. Koska keli voi säkällä olla vähän plussan puolella, kasat saattavat irrota helpommin kuin kovalla pakkasella, mutta niiden mukana tulee melkein saman verran märkää lunta. Kottarit ovat puolillaan lunta, puolillaan lantaa. Vanha heinä on jäänyt lumen alle ja sen erottaminen märästä lumesta on mahdotonta joten luovutan.

Pakkasta ja lunta
Kasat hajotetaan rauta-talikolla ja nostellaan muovitalikolla kottareihin. Melko kivutonta, ELLEI ole ehtinyt sataa kasojen päälle lunta. Silloin voi kasoja etsiskellä lumen alta ja vasta sitten hajottaa ne rauta-talikolla ja sitten nostaa ne kyytiin muovitalikolla. Jos lunta on paljon, saattaa lunta joutua lappamaan enemmänkin tässä aarteenetsinnässä. Lämpimiä muistoja on tämmöisestä tilanteesta säkkipimeässä, vain otsalampun valokeila näköpiirinä.

tarhanputsausreissulla helmikuussa 2013, joskus kuu valaisee tarhanputsausta

Lumen sulamiskausi
Kevätaurinko lämmittää ja lumi alkaa sulaa. Sen lisäksi, että tarhaan ilmaantuu jokapäivä keskimäärin 4 uutta kasaa (yhdeltä hevoselta) ja x kiloa heinää, alkaa lumen alta paljastua extraa. Ahkerasta koko talven kestäneestä tarhanputsauksesta huolimatta näyttää siltä kuin mitään ei olisi tehty. Lisäksi koko tarhan saa haravoida joka päivä, sillä hevonen on levitellyt heinää pitkinpoikin päivittäin läpi koko talven. Myös hangen alle hukkuneita kakkakasoja löytyy ja paljastuessaan jään alta ne ovat hankalasti tavoitettavissa olevaa muussia. Pahimpaan aikaan on otettava avuksi pelastava enkeli, nimittäin jokaisen ystävä avant-kuormaaja jonka kauhaan on helppo lappaa märkää, hiekkaista ja painavaa lantaa ja heinää. Olet niin kiitollinen avantin avusta, että lappaminen käy melkeen leikiten, jos siihen on varattu ainakin tunti aikaa. Lappamisen tuntee seuraavana päivänä kaikissa raajoissa ja vatsalihaksissa.

4.4.2013 Ei uskoisi että tuo on haravoitu -lumen alta paljastuvan irtoheinän määrä on jäätävä

Unohdinko jonkun tietyn olosuhteen tarhanputsauksessa? Muistuta toki! :D

 Edit/ helmiä kommenteista:
  • "Parasta vielä yrittää työntää hiekkaa täynnä olevaa kaksisataakiloista kottikärryä ylämäkeen tyhjennyspaikalle, tai vastaavasti talvella samanpainoista paskalumipulkkaa tappavan liukasta tietä pitkin kun ykös ei meinaa päästä ilman taakkaakaan. Eipähän tarvitse lähteä salille rehkimään!" -Salista käy ja kottarit painaa!
  • Jäärauta on hyvä vaihtoehto jäätyneiden kikkareiden irtihakkaamiseen ja kuka kieltää poimimasta kikkareita käsin..
  • Ahkerat apulaiset: varpuset levittelevät kasoja ja hevonen vääntää kikkareet juuri putsattuun tarhaan, kenties kera parin kaverin. Täytyy sanoa että yksin tarhaavassa hevosessa on yksi hyvä puoli: tarha on paljon helpompi pitää puhtaana.
  • Jos hiekkatarha tuottaa päänvaivaa, niin peltopohjatarha, metsätarha tai pihatto (jota hevoset käyttävät sisävessanaan), voi aikaansaada vielä enemmän päänvaivaa..

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Tämän hetken tavoitteet

30.9.2013
Joku aika sitten katsastin, mitä nyt osataan ja sen jälkeen olen miettinyt, mitkä voisi olla semmoisia konkreettisia tavoitteita tämän talven ajalle joihin keskittyä ensisijaisesti koko tässä kokonaisuudessa, niin ratsailta kuin maastakäsin.

7.11.2013

Ratsain:


  • Raviväistöt. Kun tätä pyytää niin vauhti vaan kiihtyy, lyhyet loivat väistöt onnistuu suurinpiirtein, mutta takaosa jää helposti jälkeen pitemmissä. Tavoitteena oisi lisätä ristiinastuntaa. Raviväistöjä on menty tosi vähän tähän mennessä, sillä olemme työstäneet väistöjä käynnissä.
  • Asettuminen laukassa. Laukkatyöskentely on hyvin olematonta selästäkäsin, sillä työvoitto on yleensäkin saada ratsastettua laukannosto ja pätkä laukkaa, minkäänlainen asettamista tai taivuttamista siinä ei yleensä saa aikaan, mutta nyt tuntuu että sitä voisi ylipäätään alkaa jotain kautta pyytämään.
  • Pysähdykset istunnalla. Oisi tarkotus alkaa käyttämään sitä kuuluisaa istuntaa johdonmukaisemmin pysähdyksissä (eikä joskus vaan ja ihmetellä miksei hevonen kuuntele istuntaa..), toki istunnan pitäis aktivoitua muutenkin.. mutta aloitetaan tästä nyt.
  • Painon siirtäminen takaosalle pysähdyksessä. On aloitettu ja kokeiltu pari kertaa. Pysähdyksestä ihan pieni painonsiirto taakse, niin ettei synny peruutusaskelia.
  • Avotaivutuksen alkeista voisi siirtyä lähemmäs ihan oikeeta avotaivutusta (käynnissä), maneesin peilit apuna. Tähän asti on harjoiteltu peilien kera 2 kertaa ja 3 askelta avotaivutuksen tapaista on ollut saavutus.
  • Ei liikaa yhdellä kertaa, kultaista malttia mukaan. "Aloitetaan avotaivutuksella, kun se menee läpi niin takaosakäännös ja avotaivutusta takaisin toiseen suuntaan, sitten sulkutaivutusta ja pitäähän se kattoa että etuosakäännöskin onnistuu..." kohta: "hetkinen, eihän tää onnistu ollenkaan, nouuuuu" ja ärsyyntymistaso nousee pilviin. Eli aivan liian huoletta asettaa itselleen tehtäviä ja sitten suorittaessa huomaa että ne on aivan ratsukon taitojen ulkopuolella moiset visiot.

30.9.2013

Maastakäsin

  •  Suoruustreeni jatkuu. Olemme aloituspisteestä edenneet vähän, mutta todella hitaasti. Ravissa pienellä voltilla on saatu vähän nenää sisäänpäin mutta melkoisen jäykkää touhua se on vielä. Aloinkin nyt työstää siihen rinnalle yhä enempi myös päätä alaspäin. Hirnakka osaa loistavasti pään alaspyynnön kun seison vieressä, ja jopa käynnissä se onnistuu, kun olen vieressä. Tästä nyt lähdetään sitten jatkamaan ja laajentamaan oivallusta eteen alas myös niin etten ole vierellä ja myös raviin myöhemmin. Olen kehitellyt paria juttua, jolla lähestyisin tätä meille niin kovin vaikeaa taivutusta ja liikkeessä pään laskemista. Keksin, että voisin sitoa pitkän raipan päähän jotakin, kenties jonkun tiskiharjan tms jonka koskettamisesta/tavoittelusta turvalla palkitsisin, tällä saisin sen laskemaan päätä ehkä minusta etäämmälläkin. Ja mikä estää kokeilemasta porkkanan sitomista raipan päähän ja sen pitämistä turvan alla.... mitä vaan voi testata jotta saisin pyyntöni selitettyä selvemmin. Kapsoni ja rambo micklem multibridle on myös olleet näissä harkoissa mukana ja kapsonilla on myös tehty käyntilenkki maastossa, eli ihan hyvin voi kivuta selkään ja lähteä maastoon jos ensin työskentelee kapsonin kanssa maastakäsin. Ihan käyttökapistus siis, joskin mickelmit taitaa korvata ne tehokkaasti. 
  • Odota! Harjoitellaan malttia ja odottamista yhdessä. Etenkin eri pyyntöjen välissä nyt kun tietyt perusasiat on melkoisen rutiineja. Yritän vähentää sitä, että saan espanjalaisen käynnin askelpotkuja, takapäänväistöjä ja sivuttaisväistöjä jo ennenkuin ehdin pyytää mitään ja voitteko kuvitella, se tarjoaa väistöt molempiin suuntiin, niin hyvin hän osaa :D.
  • Maate käyminen niin että hirnakka on narunpäässä.
  • Maapuomit lähettämällä. 3 puomia käynnissä lähettäen on jo onnistunut, sekä oikeaan kierrokseen jopa myös ravissa. Harjoituksia jatketaan.
  • Kavalletin/kavallettien mukaanottaminen juoksutustyöskentelyyn. Tein hyvän oivalluksen kun hoksasin ettei tarvi rakentaa kujaa kavalletteja varten vaan niitten yli voi juoksuttaa. Näin saan helposti hieman lisättyä takapään ponnistusvoimatehtävän ilman että olen kuormittamassa selässä. Kerran kokeiltu ja aion ottaa tämän ohjelmaan sillointällöin.
  • Selän pyöristysliikkeet päivittäiseen harjausrutiiniin. Kesästä asti ollaan otettu selän pyöristykset (napa selkärankaan, peppu kehon alle, selkä pyöreäksi) päivittäiseen rutiiniin ja tätä jatketaan.
 Tässäpä tätä on talveksi puuhaa!


Kesän lopussa ostettu uusi sadeloimi. 30.9. otetut kuvat on kuvannut Taru, kiitos:)

maanantai 11. marraskuuta 2013

Mittari näyttää viittäkymppiä -eli vauhtilenkkejä


Tämä postaus on ollut mielessäni jo viime keväästä alkaen, jolloin otettiin Skinin kanssa ensimmäiset laukat maastossa. Laukan löytyminen maastossa tuntui aluksi vaikealta ja siispä kelpuutin rauhallisen laukan puutteessa kiitolaukan, jotta se hoksaisi että laukkaaminen on ihan kelpuutettava askellaji. Maastot ovat aivan loistavat myös kiitolaukkaan sillä pohjat ovat hyviä ja suoria löytyy. Nyt syksyllä meillä on olleet taas maailman parhaat maastot käytössä ja niitä ollaan myös hyödynnetty ja on päästelty myös kovia pätkiä. Syksyisiä videoita en ole ottanut, mutta sen sijaan julkaisen 7.kesäkuuta kuvatun maastovideon ja siitä kaapattuja kuvia.


Olen aina ihmetellyt tuon hevosen nopeutta, jo ihan sitä miten se pystyy menemään niin kovaa ravia, vaikkei sitä ole kymmeneen vuoteen treenattu. Mietin mielessäni, tuntuuko se vain siltä, vai irtoaako siitä niin paljon vauhtia kuin luulen. Siitä lähti idea mitata, mikä sen juoksunopeus on. Otinkin mieheni gps-sykemittarin mukaan vauhtilenkille, ja sain mitattua sekä omaa pulssiani että vauhtia.


Kova ravi oli mittaamallani lenkillä 30km/h ja keskimääräinen ravinopeus 20km/h. Huippunopeus laukassa oli 49,8km/h ja oma sykkeeni laukkapätkän jälkeen oli 170 (sivuhuomautus: oon kuullu että eihän ratsastus oo liikuntaa, eihän siinä ees syke nouse, eihän ;) ?).


Hassua miten autolla ajaessa viiskymppiä ei tunnu juuri missään, mutta kun pamauttaa kiitolaukkaa hevosella niin tuntuu siltä että vauhtia ei tarvi yhtään enempää. Jo tuo kevyt 20kilometrin tuntinopeus tuntuu aika lujalta, vaikka autolla ajaessa se on minimaalisen pieni nopeus.


Pikakäynti oli 8km/h, joka on aika reipas käynniksi ja siinä saattaa olla yksi ylimääräinen tahti. Etenkin kun vauhti menee yli tuon 8km/h, veikkaan sen olevan jonkinlaista viisitahtikäyntiä (running walk?) jota tennessee walkeritkin menevät. Passikäynnin nopeus oli 9km/h ja se vaikuttaa olevan "käynnin" maksimi ennenkuin vauhti yltää 10km/h ja homma siirtyy peitsiksi. Hirnakalla on siis useampi askellaji taskussa joilla se yrittää vakuuttaa selässä istuvalle että kyllä hän kävelee, silloin kun hän vaan haluis mennä vähän kovempaa "ei se huomaa jos peitsaan oikeen tasasesti..".

Videot

 

Pitempi versio on 11min 20sek


  

Lyhytversio on 2min 38sek





torstai 7. marraskuuta 2013

10 erikoispiirrettä ja 11 kysymystä- haasteet

    Kerro 10 erikoispiirrettä hevosestasi -haaste

    Ettäkö erityispiirteitä? Tälläkö?
    1. Vaihtaa ulkonäköään, joten samassa paketissa on pörröisen pyöreä mammuttiponi, joka vaihtuu keväisin uljaan siroon lämminveriseen. Mammutiksi muuntautuminen alkaa juhannukselta ja talvikarvan pudottaminen puolestaan tammikuulta.

    Ulkonäkö a) siro lämminverinen


    Ulkonäkö b) pörröinen mammuttiponi



    2. Ravistelee päätään reippaasti sivusuunnassa, jos on kaksin puolin kiinni eikä jaksaisi seistä.

    3. Rohkea ja hyvin suurella todennäköisyydellä varma jokaisessa tilanteessa. Menee suunnilleen minne tahansa minne minäkin, oli pimeää tai aurinkoista.

    4. Korkea työmoraali. Suhtautuu työntekoon ammattimaisen vakavasti. Se tietää miten treenataan ja miten juostaan ja mikä on liian hiljaa. Vaikka se ei ole enää ravannut pitkään aikaan ammatikseen, niin se suorittaa samalla täsmällisyydellä minkä tahansa raviurheiluun=työntekoon etäisestikin liitettävissä olevan toiminnan kuten ohjasajon, maastopyöräilijän takana lenkkeilyn, maastoratsastuksen... ja yleensä sama tekemisen meininki on sillä ihan perus ratsastuksessakin. Raviurheilu on sen oletusarvo ja se on ylpeä siitä.

    söpö pieni poni syyskuu 2013

    5. Ei tiedä mikä vauhti on liian kovaa, sitä käsitettä se ei tunne. Itseasiassa lyön vetoa että tämä elikko juoksisi itsensä hengiltä. Kun jäbälämminverinen kiehahtaa niin siitä tulee kuumaverinen, joka ei osaa yhtäkkiä kävellä ollenkaan ja sitten edetään kompromissi-passikäyntiä tai peitsiä. Oleellista onkin toimia niin, ettei tämä pääse kiehahtamaan (=kuumenemaan).

    6. Jos laitan ämpäriin lämmintä vettä ja melassileikettä, yrittää Skini siirtää ylähuulellaan vettä pois edestä päästäkseen käsiksi pohjalla olevaan leikkeeseen. Tähän liittyy jonkin verran läträämistä ja puljaamista. Saattaa myös olla, että se pyrkii tällä keinolla saamaan leikkeen nousemaan pohjalta ylemmäksi.

    7. Inhoaa ötökkähuppuja

    ötöhuppu on siirtynyt yön aikana kaulalle..

    8. Hiljainen - hirnuu ja hörisee harvoin

    9. Huolellinen, ei saa käytännössä lainkaan haavoja.

    10. Muuttuu talvitallin ruoka-aikaan levottomaksi pikku-hirviöksi joka vinguttaa viereisen karsinan tammaa. 
    Punasilmäinen pikku hirviö on saanut tälläkin kertaa eteensä kauan vouhkatut iltaheinät :). 6.11.2013

    Ohessa havainnollistava video. Viime talvena se hyppi pystyyn ja hammasteli karsinanaapurina olleen ruunan kanssa, luulin että tammat ois sille mieleen mutta ihan yhtä levotonta menoa silti.


    Lisää Skinistä voit lukea vaikkapa esittelysivulta. Sinne olen listannut useita erityispiirteitä kuten piehtarointimanian, kaljun, sokean pisteen ja lempinimet.



    11 kysymystä


    Toisen haasteen sain Mirkulta. Kiitos! Olen kerran jo tehnyt tämän haasteen Megahaastepostauksessa, mutta teen sen kysymys-osion uudelleen, faktoja voi lukea tuolta edellisestä postauksesta, jos haluaa.


    1. Kuinka päädyit nykyiseen lemmikkiisi? Pitkän etsinnän kautta vai puolivahingossa.
    Alunperin puolivahingossa -minut vain satuttiin pyytämään katsomaan syntynyttä varsaa kun olin pieni tyttö. Myöhemmin pitkän etsinnän kautta.


    Skini 1998

    2. Mikä luonteenpiirre lemmikissäsi viehättää eniten?
    Eiköhän se oo sen rehellisyys, uteliaisuus, iloisuus ja tasapainoisuus ja tietysti myös tuli sen kavioissa, jota ilman se ei olisi itsensä -eli semmoinen tietty tekemisen meininki ja itsenäisyys.

    tekemisen meininki ja tulta kavioissa -Mikkelin ravien voittaja kesällä 2000
    3. Mikä lemmikkisi ulkonäössä on eniten mieleesi?
    Sen väri ja silmät. Sillä on kauniin ruskea ruunikko värisävy, joka tummenee talveksi ja vaalenee kesäksi ja siinä on punaruskeaa hohtoa seassa. Silmissään sillä on Skinimäinen pilkahdus ja etenkin sen säihkysilmä-katse on vastustamaton.

    Kuvan on ottanut K&M


    4. Oletko ikinä isojen vastoinkäymisten tms jälkeen miettinyt, olisiko elämäsi helpompaa ilman kyseistä lemmikkiäsi/lemmikkejäsi?
    KYLLÄ! Mutta ei niitä silti vaihtaisi. Välillä täytyy kerätä sydänsirpaleita pitempäänkin mutta aina sitä on palannut niiden pariin.

    5. Pystytkö kuvittelemaan elämää ilman lemmikkiäsi?
    En. Koko ajatus on kovin pelottava ja tulen hajoamaan täysin kun se päivä koittaa.

    6. Miksi valitsit kyseisen rodun tai "roduttomuuden"?
    Minä sanoisin että kohtalo saattoi minut sillon pikkutyttönä lämminveristen pariin. Se oli pienen tytön ehdotonta rakkautta -rotuun katsomatta.

    7. Mikä on elämäsi yksi hirveimmistä kokemuksista?
    Toisen elämäni hevosen kuolema oli aivan hirveää. Kun menin tapahtuneen jälkeen tallille en pystynyt kävelemään tallikäytävää vaan romahdin kontrolloimattomasti lattialle itkemään ja ratsastustunnin sijaan vietin monta tuntia maneesin vessassa itkien silmät päästäni.

    Minä ja Gibsson -toinen elämäni hevonen, viimeisen kerran yhdessä kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen, päivää ennen kaiken loppua 18.9.2005.

    Inkku-neiti lohdutti minua kun maailmani oli Gibssonin kuoleman jälkeen sirpaleina
    Yksi hirveimmistä kokemuksistani on myös rakkaan Inkku-kissani lopettamispäätös ja siinä mukanaolo. Henkisesti erittäin väkivaltainen kokemus. Itkin ja huusin niin että koko eläinlääkäriasema raikui.

    Inkku 2009

    8. Entä mitä hetkeä et ikinä vaihtaisi pois?
    Niitä lämpimiä läsnäolon hetkiä näiden rakkaiden kanssa.

    Inkku- rakas kissaneitini. Näin se kipitti vastaan, häntä pystyssä <3 kuva otettu heinäkuussa 2009
    Inkku- kissani 2009

    9. Mitä toivot tulevaisuudeltasi?
    Mahdollisimmaan suurta vakautta, kiireettömyyttä ja tasapainoa.

    10. Oletko koskaan kisannut? Yksin tai lemmikkisi kanssa.
    Olen aina ollut kilpailukammoinen, eikä minua saatu edes uinnin harjoituskisoihin uidessani kilparyhmässä. Olen yhden kerran osallistunut lasten juoksukisaan. Lemmikkien kanssa en ole kilpaillut.

    11. Jos saisit toivoa joululahjaksi mitä tahansa tavaraa (ja vielä saisit sen), mitä toivoisit?
    SATULA -millainen tahansa, kunhan ois molemmille tarpeeksi sopiva. Ja letitetty stübbenin otsapanta josta jo yhdessä postauksessa mainitsin. Sekä uusin kuolauksen aiheeni: mitä kaunein cordeo. En oo vielä saanut perusteltua sen hankintaa itselleni sillä cordeolla ratsastukseen on meillä matkaa ehkä noin valovuosi, itseasiassa luulen ettemme koskaan pääse siihen. Ja vois olla liian pitkäkin tuo kun on vaan one size. Mut se on NIIN kaunis ja vielä ruskea <3, aina saa haaveilla.

    Kuolaamani cordeo. Kuva lainattu myyjän sivuilta

    tiistai 5. marraskuuta 2013

    Blogin bannerit tähän asti

    On aika esitellä tämän blogin tähänastiset bannerit esiintymisjärjestyksessään.

    Blogin ensimmäinen banneri koristi blogia lähes vuoden. Käsiala on Jessin
    Toisen bannerin saimme Anniinalta, joka pitää nykyään suljettua Täysveristä elämää-blogia
    Kolmannen bannerin sain yllätyksenä eräältä lukijalta, Amandalta

    Neljäntenä blogia koristi Tarun tekemä banneri


    Ja tällä hetkellä blogissa on jälleen Jessin tekemä banneri


    Olen pari kertaa miettinyt blogin sinisen ulkoasun vaihtoa esimerkiksi ruskeaan, mutten ole vielä  ryhtynyt tuumasta toimeen. Ulkoasun säätäminen ei muutenkaan ole suurinta lempipuuhaani, etenkin kun blogin pitäminen vie niin paljon aikaa ilmankin. Todennäköisesti jatketaan siis tällä samalla sinisellä linjalla, niin kauan kuin siltä tuntuu.