maanantai 24. maaliskuuta 2014

Juomahaaste

23.3.2014
Mekin pääsimme vastaamaan facebookissa kiertävään juomahaasteeseen. Oli kivaa! Monet ovat tehneet haasteen päitsillä ratsastaen. Meille kun se on niin tavallista, niin haastoin itseni ratsastamaan kokonaan ilman varusteita, myös ravia! Siinä sitä haastetta olikin, tunnetusti Skinin askeleissa on erittäin vaikea istua, joten olin oikein tyytyväinen kun pysyin selässä ylipäätään ja vielä ilman kaulanarun tarjoamaa kauhukahvaa. Skini oli vähän villin tuntuinen ja viskoi päätään, sillä se ei saanut mielestään riittävän selkeitä ohjeita ja tarjosi laukkaa, jota oltiin aiemmin samana päivänä harjoiteltu...

*bojoing* On hyvä, että laukka nousee ylöspäin
Ohjaus oli aika karkeaa, ratsastus oli lähinnä pätkiä sinne tänne, päämäärätöntä haahuilua :D.

Video

Videosta on leikattu pois se kun pyllistämme yhdessä kameralle kumarruksen yhteydessä (joo, tosi hyvin ajateltu sijoittuminen suhteessa kuvaajaan, mutta meidän idea oli hakeutua maneesin reunavalojen alle!) ja se kun Skini pyörii omenapussin perässä kun pitäisi käydä maate. Ilman näitäkin videon pituudeksi tuli 6minuuttia :).




Ja haasteessa oli tietenkin pari temppuakin mukana. Kumarrus..

hieno poika kumartaa

... ja maatemeno. Maatemeno sujuu yhä nopeammin ja nopeammin siitä kun pyydän. Tällä kertaa Skini kelpuutti myös kutakuinkin sen paikankin johon pyysin käymään -joskushan se vaeltaa vaikka kuinka pitkälle etsiessään semmosta kelpuutettavaa makuupaikkaa.

makuulle käymässä

hieno poika

Nousin ratsaille maatemenon yhteydessä ja tässä on ratsastuksestakin vielä pari kuvaa.


sieltä tullaan niin että pohja pöllyää


ravaillaan

Lopuksi hymyiltiin:

Hymy

sivukuva hymystä

Kaikki kuvat on kaapattu videolta, joka puolestaan on otettu hämärässä maneesissa.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kavioiden kopsetta & koparoiden naksetta -blogissa on arvonta!

http://kavioillakoparoilla.blogspot.fi/2014/03/osallistu-arvontaan.html

Yleensä osallistun arvontoihin vain, jos palkintona on oikeasti sellaista jonka haluaisin itselleni. Kavioiden kopsetta & koparoiden naksetta -blogissa on alkanut huisin upea arvonta jonka palkinto on kerrassaan ihana, nimittäin jouhikoru oman hevosen jouhista! Julkaisemalla tämän postauksen saan itselleni kolmannen arvan arvontaan. Kaikki jouhikorujen ystävät menkäähän myös osallistumaan arvontaan.

Kevätauringossa tarhailija 16.3.2014

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Satulakuulumiset ja talvikuvia


Tammikuussa 2014

Talvikuvia on vielä julkaisematta joten pistän niistä pari tähän samalla kun kerron satulakuulumisia. Uusin askel satularintamalla on se, että Notting Hill on myyty. *snif*

Uusi Barefootin Notting Hill -satula alkusyksystä 2013
Puoli vuotta Notting Hill pölyttyi kaapissa. Testailin sitä eri täytepaloin, ja sekä heavy duty-täytteillä, että normaali vaahtomuovitäytteillä. Käynnissä se oli valtavan mukava ja pehmeä istua, voisi kuvitella että pitkätkin maastoilut menisi ihanasti tuon kanssa, jos fiilis oisi tuo kokoajan. Isoin ongelma ravissa ei kuitenkaan poistunut täytepalojen kanssakaan, satula kippasi minua jatkuvasti eteen, niin että meinasin lentää kaulan yli välillä maahan. Säädin jalustinhihnat niin eteen kuin ne vain sai ja siltikään en saanut tasapainoista asentoa. Se on surullista sillä tämä olisi potentiaalisesti niin kiva satula. Vaikkakin siinä jäi yhä harmillisen kauas hevosesta (kauemmas kuin runkosatulassa, ehdottomasti) ja istuma-asento oli varsin leveä. Istuvuutta hevoselle en osaa hirveän hyvin arvioida, semmoinen mutu jäi, että säädöillä se olisi soviteltavissa hevoselle sen verran että voisi ratsastaa ja testata enemmän, mutta kun ratsastaja ei pysty ratsastamaan niin siihenhän se jää.

Tammikuu 2014

Olo on helpottunut kun satulan kohtalo on vihdoin päätetty ja satula lähti uuteen kotiin. Uusi omistaja on ennenkin ratsastanut Barefootin satuloilla ja piti tästä kovasti. Hän lupasi lähettää minulle kuvia satulasta kun sitä on sisäänajettu, minua kiinnostaa nähdä näyttääkö se vielä painuttuaan käytössä yhtä sohvalta hevosen selässä kuin uutena.
Kova ravuri tammikuussa 2014

Ja entäs juuri ostettu Zaldi... ? Se puristaa, hyvin todennäköisesti. Selvittelen levennysmahdollisuutta ja kikkailen täytteillä. Sillävälin haaveilen jälleen uudesta rungottomasta. Sensation ride jump -satulakuume ei ota laantuakseen. Meille tulee toukokuussa testiin kyseinen rungoton. Kohti uusia satulapettymyksiä siis! Yritän nyt hetken olla saamatta yhtään mistään uudesta satulasta yhtään minkäänlaisia uusia wiboja.

Sensation ride jump, kuva lainattu myyjän sivuilta

Laukka-ilakointia tammikuussa 2014

Satulalistamme näyttää nyt tältä:

  1. Hubertus (Skinnyn satula sen tullessa minulle) MYYTY
  2. Barefoot London OSTETTU JA MYYTY
  3. Trekker True Talent
  4. Trekker Pro Arte
  5. Freeform Classic
  6. Freeform Classic Shortback
  7. Cliff Barnsby Omega
  8. Cliff Barnsby Raven
  9. Kieffer Aachen
  10. Euro Rider OSTETTU JA MYYTY
  11. Wintec Cair
  12. Stübben Siegfrid
  13. Kieffer Aachen 10125
  14. Ideal GP
  15. Pfiff Pilot
  16. Bates Caprilli
  17. Passier
  18. Kent & Masters GP 17,5"
  19. Flexible Bascule
  20. Kent& Masters GP 17" (kaari medium wide, suorahko)- OSTETTU JA MYYTY
  21. Barefoot Notting Hill- OSTETTU JA MYYTY
  22. Stübben Juventus
  23. Zaldi yleismalli 17" 31 (leveys oikea)
  24. Zaldi esteflättäri 16,5" 32 (Suorahko, hieman kaarevahkompi kuin K&M, parhaita sovitettuja satuloita, mutta hikijälki epäselvä. Sovitettu lammaskarvahuovan kanssa ilman lisäpaloja)
  25. Cliff Barnsby Esprit 16" esteflättäri (sovitettu lammaskarvahuovan kanssa 2x2 lisäpalan kera)
  26. Sydney 16", leveys 3 (? medium wide tms) estemalli. 
  27. Zaldi esteflättäri 16,5", 31 OSTETTU

Toiveikkaasti valoa kohti, tammikuussa 2014

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Tee-se-itse: slow feederi, osa 1/2

Eikö oma hevonen ole juuri sitä varten, että pääsee kokeilemaan kaikkea uutta ja erilaista, mikäli tahtoo? Erilaiset slow-feeding-järjestelmät ovat kiehtoneet minua jo pitkään ja nyt otin ensimmäisen askeleen. Varoitettakoon, että kuvamateriaali on käytännön syistä otettu vanhalla kännykällä.

Skini maistelee jämäheiniä uudesta heinälaatikosta

Lähtötilanne ja vaatimukset: 

  • Tarha jossa ei ole mitään, kuten puita, joihin systeemin voisi kiinnittää.
  • Systeemin pitäisi olla liikuteltava, mutta niin raskas, ettei hevonen pyöritä sitä ympäriinsä ja saa sitä sähkölangan alle tai taa.
  • Vaikka hevonen on pääasiassa kengättä, on sillä toisinaan tarhassa jalassaan nastabootsit, joten mallin pitäisi olla sopiva myös "kengälliselle" -eli pelkkä verkko ei käy.
  • Heinien pitäisi olla irti maasta
  • Sadevesi ei saisi kertyä pohjalle
  • Ei syömistä vinosta, vaan suoraan alhaalta (ettei kaularanka mahdollisesti jumiudu huonosta syömisasennosta)
  • Mielellään kuljetettavissa normi henkilöautolla oman peräkärrin puutteessa
  • Pitäisi mahtua yhden hevosen päivän heinät
  • Pitäisi olla erittäin nopea täyttää ja käyttää
  • Edullinen rakentaa, materiaalit helposti saatavilla ja jokseenkin helppo rakentaa

Googlailin hakusanalla slow feeding ja tuloksiksi saaduista sivuista selailin muunmuassa...

  • SMHN-heinäverkkosivut
  • Pirttimäen tallin slow feeding- systeemit, josta niitä saa myös ostaa
  • Suomenkieliset Slow feeding-sivut joilla on kaksi upeaa sivua erilaisista ratkaisuista: Vanhat viritelmät ja uudet viritelmät
  • kuvahaulla slow feeding sai tulokseksi valtavan määrän kuvia joista ottaa mallia ja inspiraatiota!
  • Ensin minua kiehtoi vaihtoehto, jossa heinät olisivat myös sateensuojassa, kuten tässä.
  • Kuitenkin päädyin hakemaan inspiraatiota yksinkertaisemmasta ja helpommasta rakennettavasta ja punnitsin hetken näitä vaihtoehtoja: rengas ja lautakehikko:

Kuva lainattu täältä
kuva lainattu täältä












  • Molemmissa on sisällä heinäverkko ja kehikko estää heinän maakosketuksen sekä verkon tarttumisen kenkiin (ellei hevonen päätä mennä feederiin sisälle, apua!). Ensin tykästyin renkaaseen mutta tutkiessani tarkemmin asiaa huomasin, ettei ole niin helppoa löytää tarpeeksi isoa mutta sileäksi kulunutta (ja siten mahdollisimman kevyttä) ja leveää rengasta. Niinpä totesin lautakehikon olevan toteuttamiskelpoisempi. Jos systeemi ei toimisikaan niin ei ehkä itkettäisi niin paljon kuin vaivalloisemman rakennettavan kanssa.
  • Keksin rakentaa kehikon lavan päälle jolloin pohja olisi puoliksi valmiina ja irti maasta.

Toteuttaminen

  1. En osaa rakentaa mitään. En mitään. Olen joskus sahannut jotain ja lyönyt nauloja vasaralla, mutta ei minulla ole kokemusta suunnittelusta tai puun käsittelystä tai miten on järkevää asetella laudat kehikkoon jotta se on tukeva. Ei kokemusta myöskään siitä että laudat voi haljeta, eikä siitä ettei olekaan yksinkertaista vaan irrottaa nauloja vanhasta lavasta..
    yökaluja. Naulat, saha ja vasarakin oisi välttäneet
  2. (<- en tiedä mikä tuon numeron ongelma on, sen pitäisi olla 2. ) Sain apua mieheltäni ja appiukolta. Minulta meinasi usko loppua jo siinä vaiheessa kun eräänä pimeänä iltana haimme pari lavaa ja sulloimme ne henkilöauton takaboksiin ja penkeille. Aattelin ettei tästä tule yhtään mitään ja paras kun en yritä rakentaa yhtään mitään.
    Lavat ja lautoja
  3. Viikonloppu valkeni ja aloitimme varsinaisen puuhan. Naulasimme pohjaksi tulevaan lavaan lisää lautoja, jotta jos hevonen keksisikin astua sinne ei sen jalka menisi läpi.


    lavaan lautatäydennystä
  4. Sitten vaan kulmia ja reunoja pystyyn, laidat väliin ja avot
    kulmia ja yksi sivu kasauksessa

    yli tulevat sahataan pois

Käyttötesti



  • Skini maistoi sitä HETI, siis itse laatikkoa tietysti.
  • Kun laitoin testimielessä heinäverkon laatikkoon niin eihän se osannut ensin syödä lainkaan. Voi ressukka! Se oli ilmeisen hämillään ja turhautunut. Se vain hamusi verkkoa löytääkseen isomman reiän josta pääsisi syömään ja löysikin melko pian tallikaverin verkkoon tekemän reijän. Pikkuhiljaa se kuitenkin hoksasi, että tästä pitää tyytyä popsimaan korsi kerrallaan. Kyllä se silti vaikutti vähän loukkaantuneelta kun "kiusasin" häntä näin. Nyt ymmärrän miksi slowfeeding- verkkojen yhteydessä neuvotaan antamaan aluksi vain osa heinistä verkosta.
  • Toistaiseksi laatikko toimii vain heinä-alustana, eikä ainakaan ekana päivänä heinät olleet levinneet heinälaatikosta muualle (levittelytaipumusta siis on). Muokkaus 11.3.14: levittelytaipumus kukoistaa eli kun heinät asetetaan laatikkoon, hirnakka heittää ne iloisessa kaaressa pois. Yhtenä päivänä se oli heittänyt heinät sähkölangan päälle.. Eli jokin lisäratkaisu tähän on tarpeen.
heinälaatikko, tuleva slow feeder, on valmis

Lopputulos

  • Ihan tukeva heinälaatikko
  • Vielä pitäisi ratkaista verkko-ongelma, eli miten laatikko toimii heinäverkon kanssa
  • Heinäverkko oli tarkoitus pistää kiinni laatikon pohjaan jousihaalla, siten että jousihaka olisi kiinni verkon jokaisessa kulmassa ja haka tulisi kiinni laatikon pohjaan ruuvvattaviin kiinnitysrenkaisiin.Näyttää kuitenkin siltä, että ison täysihoitotallin tarpeisiin heinäverkko olisi liian hidas... itse saisin toki ne täytettyä mutta pitäisi heti pyytää jotakuta toista kun en jonain päivänä olisikaan tallilla. Myös rautaverkkoa olen miettinyt, kuten tässä on käytetty. Verkon pitäisi olla melko raskas itsessään jotta se ei lähtisi irti hevosen nyhtäessä heinää tai sen pitäisi olla kiinni pohjassa.. nuo ratkaisut on ainakin netissä lynkattu toimimattomina.
  • Mutta entäs se sankka lumisade? Entä vesisade? Se on nyt iso kysymysmerkki ja voipi kaataa koko hyvän askartelutuotoksen :D.
  • Postauksen otsikossa onkin sen takia "Osa 1/2", koska projekti ei ole vielä aivan valmis, eihän heinälaatikko hidasta vielä ruokailua. Voi olla että osa 2/2 sisältää vian :"slow feeder toimii yhäkin pelkkänä heinälaatikkona..."

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Väri vaihtoon ulkoasussa

Blogi on ollut pystyssä 3.kesäkuuta 2012 alkaen, jolloin kirjoitin ensimmäisen postauksen. Siitä asti blogin värimaailma on ollut sininen. Olisiko sävyjä hieman muutettu, korkeintaan. Blogissa oli yli vuoden sama banneri, eli tämä:


Blogissa käytännössä ainot asia joka on vaihtunu joskus, on ollut siis banneri. Blogissa on ollut yhteensä viisi erilaista banneria. Pidän pysyvyydestä ja pidin sinisestä ulkoasusta, kunnes tuli mitta täyteen. Tänään tuntui siltä että nyt äkkiä eroon tuosta sinisestä. Inspiraation ruskeaan väriin sain tästä bannerista...


...johon bannerin tekijä Jessi oli valinnut vaalean ruskean sävyjä. Koko taustavärinä tuo ruskea oli kuitenkin liian lähellä vaaleanpunaista. Tavoittelin jotain keväisempää ruskeaa, kenties sävyä joka olisi lähellä keltaista. Löysin värikartasta tämän nykyisen ruskean sävyn ja jätin sen. Mietin muutoksia myös gadgetteihin (laatikot joissa on tekstiä varsinaisen tekstin molemmin puolin) ja asetteluun, mutta en saanut siihen inspiraatiota. Ulkoasun muokkaus on yllättävän aikaavievää. Tällä mennään siis jälleen eteenpäin :).

Helmikuu 2014